Blogger Widgets

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Krishna-liikkeen uudet Facebook-sivut

Haluamme laajentaa näkyvyyttämme sosiaalisessa mediassa, ja tästä syystä olemme aloittaneet uudet Facebook-sivut. Nyt keskitän energiani Facebookiin, joten jatkan Krishna-tietoisuus -blogin parissa noin parin viikon kuluttua.

Sitä odotellessa käy kurkistamassa ja tykkäämässä Facebook-sivuistamme:

www.facebook.com/iskconhelsinki

Krishna-tietoisuus -blogin konsepti muuttuu jatkossa. Uudet kuvat ja videot on näkyvissä Facebookissa, mutta suomenkieliset luennot jäävät blogiin.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kaikkia viehättävä Krishna

Vietimme edellisen viikon Helsingissä.

Tälläkin viikolla saimme viettää aikaa hyvässä seurassa. Alkuviikosta Äiti Narayani piti vielä muutaman luennon ja keskiviikkona hänen pyhyytensä Bhakti Vidya Purna Swami saapui Suomeen vierailulle.

Maharaja piti torstaina kysymyksiä ja vastauksia –tilaisuuden. Perjantaina alkoi seminaari vedalaisesta johtamisesta. Luoksemme on saapunut kymmenkunta kokenutta Krishnan palvelijaa eri puolilta Eurooppaa osallistumaan Maharajan seminaarille.

Swami piti luennon tänään sunnuntaijuhlassa. Se oli mahtava luento, jossa hän puhui onnellisuudesta. Kysyin häneltä siitä, että joidenkin mukaan onnellisuus, myös henkisen tien kulkijan kokema, on vain aivokemiaa. Hän vastasi sanomalla, että jopa yksisoluiset olennot pyrkivät onnellisuuteen, ja myös kasvit ja muut, joilla ei edes ole aivoja. Nekin pyrkivät saavuttamaan mukavan tilanteen omalle olemassaololleen.

”Onnellisuus tarkoittaa sitä, että saat sen, mitä haluat.
Tyytyväisyys tarkoittaa sitä, että sinulle riittää se, mitä sinulla jo on.”

Radhanath Swamin ajatus tulevalle viikolle:
Ihmiset kaipaavat aineellista rikkautta, koska sen myötä heistä tulee viehättäviä. Krishnan palvelija ei tarvitse tätä kaikkea, koska Krishna on täydellisen viehättävä. Nimi Krishna tarkoittaa täydellisen viehättävää. Kun iloitsemme Krishnan rajattomasta käsittämättömästä viehätysvoimasta, silloin sydämemme saavuttaa täyttymyksen. Kun unohdamme tuon viehättävän suhteemme kaikkia viehättävään Herraan, yritämme täyttää sydämessämme olevan tyhjiön tulemalla itse viehättäväksi.

Kun sydämemme alkaa kukoistamaan rakkauden voimasta, tuo rakkaus viehättää kaikkia viehättävää Krishnaa. Se on viehättävää. Henkisellä tasolla meillä voi olla tietoa, kauneutta ja mainetta, mutta kaiken pitäisi olla sevan (palveluksen) hengessä. Käytämme saamiamme lahjoja Krishnan ja Krishnan kaiken näköisten ja muotoisten lapsien palvelemiseen.

Muutoin, jos näemme nämä asiat aineellisella tasolla, silloin ahankara (ego), ottaa vallan, ja meistä tulee ylpeitä. Ajattelemme: ”Minulla on enemmän kuin sinulla.”

Kuningatar Kunti sanoo, että kun meistä tulee tällä tavoin ylpeitä, silloin sydämemme kovettuu. Emme voi silloin kaikella nöyryydellämme lausua Jumalan nimiä. Jos todella haluamme maistaa pyhän nimen suloisuutta siten, että emme koskaan halua lopettaa pyhän nimen lausumista, meidän on oltava nöyriä. Bhakti tarkoittaa sitä, että näemme kaikki tilanteet mahdollisuutena palvella ja näin kokea rakkautemme Krishnaa kohtaan. Silloin voimme myös kokea Krishnan rajattoman rakkauden meitä kohtaan.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Lisää nöyryydestä

Tämän viikon aikana olemme saaneet nauttia hyvästä seurasta.

Maanantaina Helsinkiin saapui vieraaksi Navina-nirada Prabhu. Hän on kokenut bhakti-joogi, ja hänet tunnetaan maailmanlaajuisesti suurena Krishna-tietoisuuden saarnaajana, ja hänellä on maineensa etenkin Srila Prabhupadan kirjojen tunnetuksi tekemisestä.

Torstaina Suomeen saapui Äiti Narayani, joka liittyi Krishna-liikkeeseen jo 60-luvun lopulla. Äiti Narayani on tunnettu Krishna-tietoisuuden opettaja, ja viime päivien aikana olemme pääseet kuulemaan hänen luentojaan Srimad-bhagavatamista.

Lauantaina kävimme Helsingin keskustassa laulamassa Hare Krishna -mantraa. Meitä ei olekaan näkynyt laulamassa moniin viikkoihin, mutta lauantain kokemus oli sen verran hyvä, että varmasti menemme laulamaan ihan lähitulevaisuudessa.

Pyhän nimen yliaistillinen äänivärähtely puhdistaa ilmapiirin, ja jokainen, joka tulee kosketuksiin sen kanssa, edistyy Krishna-tietoisuudessa.

Radhanath Swamin ajatus alkavalle viikolle:

Saavuttaaksemme nöyryyden meidän tulee ymmärtää nöyryyden periaate. Tad viddhi pranipatena pariprasnena sevaya. Arjuna pystyi hyväksymään Krishnan viestin, koska hän oli todella nöyrä. ”Krishna, Sinä tiedät kaiken, minä en.”

Arjunan äiti Kuningatar Kunti rukoili Krishnaa: ”janmaisvarya-sruta-sribhir edhamanah madah puman – Tämän maailman neljä suurenmoista asiaa ovat neljä estettä Sinun tuntemisellesi ja Sinun nimesi lausumiselle.” Meillä voi olla tietoa (1), jopa tietoa pyhistä kirjoituksista. Se saattaa olla korkeakoulussa oppimaamme tietoa, tai jotakin kadulla oppimaamme. Jos tiedämme enemmän kuin muut, tai jos olemme muita kauniimpia (2), tai rikkaampia (3), kuuluisempia tai ylhäissyntyisempiä (4). Nämä neljä asiaa voivat tehdä meidät ylpeiksi, mikä on tie henkiseen pimeyteen. Silloin huomiomme ei enää keskity Krishnaan vaan meihin itseemme. Nämä kaikki ovat esteitä.

Bhaktojen seurassa omistaudumme Krishnasta kuulemiseen ja laulamiseen (sravanam kirtanam) ja opimme, mitä ovat ne todelliset arvot, joita kohti meidän tulisi ponnistella. Prahlada Maharaja, Arjuna ja monet muut suuret henkilöt, joista luemme, näyttävät todellisen luonteensa, joka on täydellinen alistuvaisuus suhteessa Krishnaan – heidän nöyryytensä Jumalan edessä.

Todellinen nöyryys ei tee meistä ylimielisiä, eikä masentuneita. Se tekee meidät kiitolliseksi. Kun olemme nöyriä, olemme kiitollisia ja iloisia siitä, että Krishnaa ylistetään. Kun Radhan ja Krishnan alttarihahmot on kauniisti koristeltu, olemme onnellisia. Iloitsemme siitä, kun monet tulevat ylistämään Heidän nimeään. Kun puun juurelle kaadetaan vettä, olemme onnellisia, koska tuo vesi ei tavoita vain meitä vaan kaikki muut elävät olennot. Sinun tai minun ilahduttaminen ei ole puun juuren kastelemista, mutta Krishnan ilahduttaminen on. Nöyryys tarkoittaa sen tunnustamista, että Krishna on puun juuri. Hän on kaikkia viehättävä ja täydellisen kaunis. Hän on täydellisen armollinen, ikuisesti.

Kun kuulemme Krishnan leikeistä ja opetuksista niiden keskuudessa, jotka ymmärtävät Hänet tai pyrkivät ymmärtämään Hänet, voimme ymmärtää tällaisen nöyryyden arvon. Arjuna kuuli Gitan täydellisen nöyränä ja ilmaistakseen sen hän todella seurasi Krishnan ohjetta ja taisteli Kuruksetran sodassa ilman ylpeyttä tai kateutta, eikä hän ottanut mitään kunniaa itselleen.


Nöyryys ei tee meistä heikkoja, vaan se yhdistää meidät Jumalan lopulliseen voimaan. Nöyryys ei tee meistä pelokkaita vaan se tekee meidät pelottomaksi ja herättää meissä rakkauden ja myötätunnon.

torstai 29. toukokuuta 2014

Todellinen nöyryys

En ole ehtinyt kirjoittamaan pariin viikkoon matkustamisen ja eri palvelusten vuoksi.

Vierailimme hiljattain Orimattilassa Niinikoskella. Oli mukava nauttia hetken aikaa luonnon rauhasta Sundara Thakuran maatilalla. Hän elelee siellä vaimonsa kanssa ja kasvattaa mehiläisiä. Srila Prabhupada kehotti meitä elämään yksinkertaisesti ja ajattelemaan ylevästi. Saatoin kyllä huomata, että on hyväksi ruumiilliselle ja henkiselle terveydelle elää lähellä luontoa, pois kaupungista.

Viime viikonloppuna osallistuimme Maailma kylässä -tapahtumaan. Festivaalia suosittiin aurinkoisella säällä, joten paikalla oli paljon ihmisiä. Hare Krishnat pitivät alueella perinteistä ruokatelttaa, joka viehätti monia kasvisruoasta ja henkisyydestä kiinnostuneita asiakkaita.

Alla on Radhanath Swamin ajatus tälle viikolle:

Todellinen nöyryys voidaan ymmärtää samassa suhteessa, kuin ymmärretään Jumalan suuruus.

Kuvitellaan, että olet yksin pienessä soutuveneessä keskellä Tyyntä valtamerta. Joka puolella on vain vettä ja matkaa maalle on noin 5000 mailia. Tunnetko olosi pieneksi? Suhteessa valtameren laajuuteen tunnet olosi hyvin mitättömäksi. Entä jos istut valtavan vuoren juurella Himalajalla. Tunnetko itsesi pieneksi? Tai jos kymmenen suurta elefanttia ovat ryntäämässä sinua kohti. Tunnetko itsesi pieneksi?

Nämä kaikki ovat vielä merkityksettömiä asioita. Voitko kuvitella, miltä Arjunasta tuntui, kun hän oli valtaisan maailmankaikkeudellisen muodon, virat-rupan, edessä? Kun ymmärrämme, kuinka suuri Krishna on, tunnemme olomme luonnostaan pieneksi. Mamaivamso jiva-loke jiva-bhutah sanatanah.

Onko auringonsäteellä mitään syytä ylpeyteen ollessaan auringon edessä? Ainoa asia, mistä se voi olla ylpeä on, että se on osa aurinkoa. Kun pieni auringonsäde on auringon rinnalla, se ei ajattele: ”Katso vain, kuinka valovoimainen olen.” Tai: ”Katsokaa, kuinka suuri olen.” Sen ylpeyden aihe on siinä, että se on osanen auringosta. Tuo pieni auringonsäde ei voi alkaa ylpeilemään muiden auringonsäteiden keskellä siitä, että se on osa auringosta, sillä jokainen säde on osa aurinkoa samalla tavalla.


Samalla tavalla, meistä tulee nöyriä, kun ymmärrämme Krishnan. Väärä minätunne on mahdollinen vain siinä suhteessa, kuin täydellisesti unohdamme suhteemme Krishnaan. Voimme teoreettisesti ymmärtää suhteemme Krishnaan, mutta nöyryys on merkki tämän asian oivaltamisesta. Se on luonnollista.

torstai 15. toukokuuta 2014

Kirtana ja yhteistyö

Kun laulamme yhdessä pyhää nimeä, joskus käy niin, että kirtanan johtaja laulaa yhtä melodiaa ja kaikki muut ryhmässä laulavat jotakin toista melodiaa, jota he pitävät parempana. Lopputulos ei kuullosta kovinkaan melodiselta.

Tästä syystä ei ole väliä sillä, pidämmekö melodiasta vai emme, vaan jokaisen tulisi antautua yhdessä laulamaan samaa melodiaa. Jotta kirtana kuullostaisi kauniilta ja melodiselta, yhteistyö on tarpeen.

Yhteistyö tarkoittaa korkeampaa periaatetta. Saatamme pitää jostakin tietystä melodiasta, rytmistä tai tyylistä, mutta tästä huolimatta suostumme seuraamaan johtajaa yhdessä. Kun kirtana on harmoninen ja monet osallistuvat siihen, syntyy kaunis ja voimallinen äänivärähtely. Emme kuule jonkun yksittäistä ääntä kertosäkeen aikana, vaan kuulemme yhden äänen. Se on harmoninen ääni, johon jokainen osallistuu. Tämä on palveluksemme Jumalalle.

Miksi Jumala ilahtuu tästä? Koska kaikki teemme yhteistyötä korkeamman päämäärän vuoksi. Huolimatta erimielisyyksistämme pyrkimyksemme yhdistyvät yhteisen keskipisteen, Krishnan nautinnon, vuoksi.

—  Radhanath Swami

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Ajan mahti

Tällä viikolla vierailimme Jyväskylässä, Äänekoskella, Vaajakoskella ja Lievestuoreella. Lauantaina pysähdyimme Tampereella.

Sunnuntaina Malminkylän kartanolla juhlistettiin Herra Nrsimhadevan ilmestymistä. Paikalle saapui satakunta vierasta, ja tunnelma oli oikein iloinen ja transsendentaalinen. Luennon jälkeen monet osallistujat esittivät kommenttejaan ja kysymyksiä.

500 vuotta sitten Herra Caitanya ennusti Hare Krishna –mantran laulamisen leviävän jokaiseen kylään ja kaupunkiin. Voidaan nähdä, kuinka kaikkialla Suomessa ihmiset kiinnostuvat sankirtanasta ja osallistuvat siihen. Veda-kirjoissa on sanottu, että Kalin aikakauden sisällä on 10000 vuotta kestävä kultainen aikakausi, jolloin kaikki ihmiset elävät henkisessä tietoisuudessa.

Emme voi odottaa kultaisen aikakauden ilmestyvän kuin tyhjästä. Me voimme osaltamme edesauttaa henkisen tietoisuuden heräämistä yhteiskunnassa. Gandhi sanoi, että meidän tulisi itse olla se muutos, jonka haluamme nähdä maailmassa. Tässä suhteessa yhteistyö on tärkeätä.

Radhanath Swamin ajatus tulevalle viikolle:
Miettikäämme lasillista poreilevaa juomaa, kuten Spriteä. Mitä voidaan nähdä pinnalla? Monet pienet kuplat ilmestyvät ja katoavat muutamassa sekunnissa.

Bengalilainen runoilija Govinda dasa on sanonut, että elämämme on yhtä väliaikainen ja merkityksetön kuin lootuksen terälehdellä oleva vesipisara. Näin ollen kirjoituksissa meitä kehotetaan olemaan haikailematta pysyvän tilanteen perään aineellisessa maailmassa. Kaikki edistysaskeleemme teknologian piirissä, ja yrityksemme pidentää elämän kestoa täällä ovat kuin yrityksemme pidentää yhden kuplan kestoaikaa Sprite-lasissa. Ikuisuuden taivaalla elämämme on yhtä lyhytkestoinen kuin salaman välähdys.

Vanhus ja nuorukainen katsovat molemmat samaa kelloa, mutta he näkevät sen eri lailla. Vanhus kokee sisällään huolta nähdessään ajan tikittävän hukkaan. Nuorukainen taas odottaa kärsimättömänä ajan kuluvan, jotta hän voisi nauttia elämästä. Vanhus toivoisi kellon pysähtyvän. Kello voi pysähtyä, mutta ei aika.


Kun meitä tylsistyttää, haluamme tappaa aikaa, mutta kukaan ei onnistu siinä. Aika tappaa jokaisen erottelematta.

torstai 8. toukokuuta 2014

Tyytyväisyys itsessä

Egon luonne on se, että täytymme huolista, kun meillä on odotuksia – koska emme aina saa sitä, mitä odotamme. On hyvin häiritsevää, jos odotamme hyvää säätä, mutta sää onkin huono. Jos odotamme, että aviomiehemme tai –vaimomme, ystävämme tai maailma yleensä osoittaisi meille kunnioitustaan, saattaa olla, että emme sitä saakaan. Mitä enemmän odotamme, sitä enemmän kärsimme, kun odotuksemme eivät täyty. Mitä enemmän saamme, sitä enemmän odotamme, ja kärsimme, kun emme saakaan sitä. Tällainen on ihmismieli.

Kieltäymys tai kiintymättömyys tarkoittaa sitä, että olemme tyytyväisiä itsessämme – että emme tarvitse mitään. Kun emme ole tyytyväisiä itsessämme, sielu haluaa löytää tyytyväisyytensä jostakin muualta. Jos emme koe tyytyväisyyttä rakastaessamme Jumalaa ja osoittaessamme myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan, odotamme löytävämme sen jostakin muualta.


– Radhanath Swami