Blogger Widgets

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tarkkaamattomuus henkisissä asioissa

Vietimme tämän viikon Helsingissä.

Viikon aikana luovuimme pitkään palvelleesta Lapinlahdenkadun ashramasta ja käytimme osan viikosta tavaroiden muutamiseen Malminkylän kartanoon. Tällä hetkellä asumme Vrindavanacandra dasan luona Espoon Matinkylässä.

Sunnuntaina Suomeen saapui henkinen opettaja Smita Krishna Swami, joka osallistuu tiistaina järjestettämään juhlaan, jossa juhlitaan Krishna-liikkeen toiminnan alkamista Malminkylän kartanossa.

Alla on Radhanath Swamin ajatus tulevalle viikolle:
Krishna ei eroa nimestään. Krishna on laskeutunut nimessään suojelemaan ja ravitsemaan meitä ja paljastaakseen meille kaiken rakkautensa. Pyhä nimi on arvokkain cintamani-jalokivi luomuksessa. Mikään ei voi olla arvokkaampaa, koska mikään muu ei voi siunata meitä ikuisella elämällä ja rakkaudella. On tärkeätä, että ymmärrämme Krishnan nimien laulamisen arvon.

Yksi suurimmista onnettomuuksista on, että meillä on jotakin suurenmoista, mutta emme ymmärrä sen arvoa. Silloin voi olla, että haaskamme tuon arvokkaan asian, tai emme hyödynnä sitä oikein, tai pidämme sitä tavanomaisena.

Laulamme ja lausumme pyhää nimeä joka päivä. Kun yritämme keskittyä siihen, mieleen tulee monia ideoita, ajatuksia, toiveita ja pyrkimyksiä. Mistä tämä johtuu? Silloin mieli yrittää petkuttaa meidät ajattelemaan, että huomion keskittäminen johonkin muuhun on tärkeämpää kuin tarkkaavainen keskittyminen Krishnan nimeen. Näin maya, harha, vie pois elämämme hetki hetkeltä. Kun ymmärrämme Krishnan nimen kunnian ja voiman ja luotamme siihen, voimme turvautua siihen. Muutoin pyhän nimen lausuminen saattaa olla pinnallista, ehkä ritualistista ja tarkkaamatonta.

Kaksi asiaa ovat hyvin tärkeitä — syvällinen ja rehellinen ymmärrys aineellisen olemassaolon vaaroista ja kärsimyksestä ja usko siihen, että Jumalan pyhä nimi on laskeutunut tarjotakseen meille korkeimman turvapaikan.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Meditaation ymmärtäminen

En olekaan kirjoittanut vähään aikaan. Viime viikot ovat olleet varsin monipuolisia ja toiminnan täyteisiä.

Toissa viikonloppuna vierailimme Liettuassa talvifestareilla. Suomesta meitä osallistui seitsemän bhaktaa. Festivaali oli loistava kokemus. Erityisesti olin iloinen kun pääsin tapaamaan henkisen opettajani pitkästä aikaa ja saimme jutustella useaan otteeseen. Tapasin myös muita minulle rakkaita bhaktoja.

Festivaalin kohokohta olivat iltaisin pidetyt kirtanat, joissa laulettiin Hare Krishna -mantraa useiden tuntien ajan. Aika meni nopeasti yliaistillisen äänivärähtelyn parissa.

Nyt olemme muuttamassa tavaroita ashramaltamme Malmin uuteen keskukseen. Juhlasalin remontti on jo valmis, ja lopputulos näyttää komealta kartanon juhlasalilta.

Radhanath Swamin ajatus tälle viikolle:

Jokaisella uskonnollisella traditiolla ja käytännöllisesti katsoen niiden jokaisella eri ryhmittymällä on olemassa erilaisia meditaatiomuotoja. Jotta mitkään näistä muodoista olisivat tuloksia tuottavia, tarvitaan vilpittömyyttä ja tahtoa, niin että voimme todella uppoutua tuohon tiettyyn prosessiin. Jotkut meditoivat keskittyen hiljaiseen mantraan, toiset tiettyyn muotoon, toiset tiettyyn rukoukseen, toiset johonkin hyveeseen, toiset hengitykseen, toiset kehon eri tuntemuksiin ja toiset Jumalan nimeen, jota pidetään hyvin pyhänä.

Kaikkien näiden meditaatioiden tarkoituksena on puhdistaa sydämemme ja saattaa mielemme sen luonnolliseen tilaan. Tietoisuutemme on luonnostaan puhdas, ikuinen, täynnä tietoa ja autuutta. Mutta tavalla tai toisella niin monet harhaluulot ovat peittäneet ja vääristäneet sen, niin monet halut, niin monet kaipaukset, niin monet ahdistukset liittyen siihen mitä haluamme ja mitä emme halua ”Olen mies, olen nainen; olen amerikkalainen, olen eteläamerikkalainen, olen intialainen, olen pakistanilainen, olen venäläinen, olen afrikkalainen” – kaikki nämä ovat ruumiillisia käsityksiä. Nämä asiat kuluttavat meitä paljon ja kaikki tämä sekoittuu tietoisuuteemme. Jos suodatamme mielemme meditaation läpi tai minkä tahansa aidon henkisen harjoituksen, tämä tuo tietoisuutemme takaisin sen alkuperäiseen puhtauden tilaan.

Toinen esimerkki on peili. Kun katsot peiliin, näet itsesi. Mutta mitä jos tuota peiliä on laiminlyöty satojen vuosien ajan? Sen pinnalla on useita kerroksia jätteitä, pölyä, likaa ja törkyä. Ja kun katsot peiliin, kaikki mitä näet on tuo pöly ja lika joka siihen on kertynyt ja ajattelet: ”tuo olen minä!”

Kun puhdistat peilin, vähitellen alat nähdä siinä itsesi kuvan. Kun peili on kokonaan puhdas, näet kuka olet. Meditaatio on tuota tarkoitusta varten; rukoukset ovat tuota tarkoitusta varten; henkisyys on tuota tarkoitusta varten: puhdistaaksemme sydämemme, puhdistaaksemme elintapamme niin että voimme todella kokea oman perusolemuksemme, joka on ikuinen, täynnä tietoa ja täynnä rakkautta. 

PS. Tulevat tapahtumat -osio on nyt päivitetty ajan tasalle

torstai 16. tammikuuta 2014

Vahvan perustan tarpeellisuus

Jokainen etsii onnellisuutta. Todellinen onnellisuus syntyy sisäisestä täyttymyksestä. Jo aikojen alusta vilpittömät ihmiset ovat lähteneet henkiselle polulle löytääkseen elämän korkeamman laadun.

Nykyajan maailmassa taipumuksena on päätyä tilanteeseen, jossa määrä on laatua tärkeämpi. Tämä taipumuksen johdosta ihmiset miettivät pinnallisia arvoja. Tästä syystä stressi ja ahdistus ovat monille osa jokapäiväistä elämää ja jopa hyvät ja tunnolliset ihmiset joutuvat oman menestymisensä vangiksi. 

Mitä enemmän jollakin on, sitä enemmän töitä tarvitaan sen ylläpitämiseksi ja sitä useimmat ihmiset yrittävät ottaa sen häneltä pois. Tämä on kuin uimista vastavirtaan kilpailun joessa. 

Todellista viisautta on rakentaa elämämme vahvalle perustalle. Tämä maailma on kaksinaisuuden paikka eikä kukaan, asemastaan riippumatta, voi paeta näiltä kaksinaisuuksilta. On menestystä ja epäonnistumista, kunniaa ja häpeää, nautintoa ja kipua, onnea ja ahdinkoa, voittoa ja tappiota.

Jos rakennamme vahvan sisäisen perustan elämässämme, niin mitä tahansa eteemme tuleekaan – ylä- ja alamäet, palkinnot, testit – voimme oppia niistä ja saada kokemusta. Voimme syventää rakkauttamme jokaisen tilanteen myötä, joka eteemme tulee.

Näemme maailman oman yksilöllisen tietoisuudentilamme mukaan. Todella menestyksekäs henkilö näkee myönteisen mahdollisuuden kaikissa elämäntilanteissa. Jopa synkimmissä tragedioissa ja traumoissa on jotain opittavaa, jotain viisautta, jotain kasvamista ja joku mahdollisuus.

Timantti on tavallinen hiilenpalanen, joka luonnon viisauden auttamana on muuntunut kallisarvoiseksi jalokiveksi erittäin kovan paineen alla. Paine voi kasvattaa meitä, mutta paine voi murtaa meidät. Myös tragediat voivat muuntaa meidät tai murtaa meidät. Jopa menestys, kunnia ja ylistys voivat muuntaa tai murtaa meidät. Positiivinen muutos vaatii vahvan perustan.

Meidän tulee tehdä työmme täydellä voimalla ja päättäväisyydellä sekä innolla vailla kiintymystä työn tuloksiin. Onnellinen, selkeä ja kokonaisvltainen elämä vaatii sen, että opimme hallitsemaan mieltämme sen sijaan, että se hallitsisi meitä.

Suurin tarve maailmassa on se, että yhteiskunnan johtajat, kaikilla sen tasoilla, voisivat tulla muutoksen instrumenteiksi. Omalla esimerkillään he voisivat kannustaa ihmisiä muuntamaan ahneus anteliaisuudeksi, muuntamaan kateus muiden arvostukseksi, muuntamaan ylimielisyys nöyryydeksi, muuntamaan itsekkäät intohimomme epäitsekkääksi rakkaudeksi, palveluksi ja myötätunnoksi muita kohtaan, muuntamaan epätoivo toivoksi ja näkemään mahdollisuuksia kaikissa tilanteissa, joita elämässä eteemme tulee?

– Radhanath Swami

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Korkeampaan voimaan turvautuminen

Vietimme edellisen viikon Helsingissä.

Tämän viikon teemana oli siunatun kasvisruoan, prasadamin, tunnetuksi tekeminen. Kokkimme leipoivat runsaita määriä samosa-piiraita, joita tarjoilimme eri firmoihin ja toimistoihin. Yleensä ottaen ihmiset olivat hyvin myönteisiä tehtävämme suhteen ja ottivat mielellään vastaan tuoreita leivonnaisiamme.

Prasadam on rakkaudella valmistettua ruokaa. Se on tehty ajatellen Krishnaa, Korkeinta Herraa, ja se on myös tarjottu Krishnalle. Länsimainen ajatus ruoasta on, että se täyttää vatsan ja maistuu hyvälle. Tämän lisäksi henkisissä piireissä puhutaan siitä, että voimme syödä sydämellämme. Silloin voimme kokea suurta tyytyväisyyttä niin kehon, mielen kuin sielunkin tasolla.

Alla on Radhanath Swamin ajatus tälle viikolle:
Jumalallisen rakkauden herääminen sydämessämme, tai väärän minätunteen, ahankaran, kukistaminen ja vapaus loputtomien itsekkäiden toiveiden ja pelkojen kahleista – kaikki tämä on mahdollista vain armosta. Miksi? On olemassa korkeampi voima, joka on oman älymme, fyysisen voimamme ja tahdonvoimamme tuolla puolen. Voimme olla sen kanssa kasvokkain tässä aineellisessa ilmentymässä. 

Tätä armoa emme voi saavuttaa pelkästään omalla panostuksellamme. Voimme muistaa ulkoa kaikki pyhät kirjoitukset, syödä vain yhden riisinjyvän päivässä, nukkua ainoastaan viisi minuuttia päivässä, rakentaa valtavan suuria temppeleitä, ruokkia miljoonia ihmisiä, tai toistaa Jumalan nimeä miljardeja kertoja, mutta mikään näistä ei välttämättä oikeuta meitä armon vastaanottajaksi.

Kun olemme rehellisiä, vakavamielisiä, nöyriä ja innostuneita palvelemaan Korkeinta Herraa ja kaikkia eläviä olentoja Hänen kauttaan, ilman taka-ajatuksia, silloin Krishna on innostunut; Srimati Radharani, feminiininen voima, kaiken armon lähde, on innokas vapauttamaan meidät. 

Et voi sulattaa ruokaa jos et ole nälkäinen. Tämän on ayurvedan periaate. Ruoansulatus on avain hyvään terveyteen, mutta et voi sulattaa ruokaa, jos sinulla ei ole nälkä. Samalla tavalla armo on kaikkialla. Armo on kaiken läpäisevä, juuri niin kuin auringonvalo on kaiken läpäisevä. Valitettavasti olemme tottuneet elämään pimeissä paikoissa. Sulattaaksemme ja sisäistääksemme tuon armon meidän pitää olla nälkäisiä sille. Meidän tulee kerjätä tuota armoa ja ymmärtää sen välttämättömyys.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Mitä on todellinen seva

Vietimme edellisen viikon Helsingissä.

Uudenvuoden aattona pidettiin kirtana Helsingin astangajooga-koululla. Tapahtuma oli melko pieni mutta intensiivinen.

Erityisen merkittävää vuodenvaihteessa oli se, että Krishna-liike aloitti kauan odotetun Malminkylän kartanossa. Siirryimme pois vanhasta temppelistä viime uutena vuonna ja tasn keskiyöllä 1. tammikuuta tänä vuonna alkoi Malminkylän kartanon vuokrasopimus.

Torstaina alkoi kartanon remontti. Kartano pyritään saamaan toimintakuntoon mahdollisimman pian. Erityisen ilahduttvaa on, että remontti on edennyt hyvin ripeästi ja paikalle on tullut monia auttajia, jotkut ovat tulleet paikalle jopa Kuopiosta saakka vain osallistuakseen remonttiin. Veda-kirjoissa kerrotaan niistä mittaamattomista siunauksista, joita voi saada osallistumalla Korkeimman Herran temppelin rakentamiseen.

Alla on Radhanath Swamin ajatus tulevalle viikolle:

Seva ei tarkoita pelkästään palvelemista, vaan seva tarkoittaa palvelua ilman väärää minätunnetta ja itsekkyyttä. Todellinen seva tarkoittaa, että emme mieti mitä saamme takaisin. Seva on palvelua, jonka tarkoituksena on miellyttää palvelumme kohdetta. Tämän asenteen kehittäminen luo todellista bhaktia, todellista rakkautta. Tällä tavoin, ulkoisten mittapuiden mukaan, ei ole olemassa pientä tai suurta palvelua.

Krishna näkee pienen ja suuren ainoastaan liittyen vilpittömyyteemme, sekä rakkautemme puhtauteen. Joku voi rakentaa upean temppelin puhtaasta rakkaudesta ja se on hieno palvelus, tai joku voi antaa kukkasen ja se on aivan yhtä hyvä, ehkä jopa parempi, riippuen sisäisestä tilastamme, siitä kuinka aidosti yritämme miellyttää Herraa. Yksi syy, miksi henkinen kehityksemme hidastuu, on että emme aina oikein arvosta mahdollisuutta palvella. 

Ego haluaa palvelua osakseen. Ego haluaa tulla ylistetyksi. Ja niin paljon kun pidämme kiinni näistä kiintymyksistä, emme osaa arvostaa korkeinta, ikuista, mittaamatonta arvoa, joka tulee Krishnan ylistämisestä ja Hänen rakkaiden palvelijoidensa ylistämisestä ja palvelemisesta.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Sydämen muutos on tarpeen

Pohjanmaan jälkeen vierailimme Turussa, ja lopulta palasimme Helsinkiin, missä vietimme päivät ennen joulua.

Joulun aikana Krishnan palvelijat vierailevat usein sukulaistensa ja perheenjäsentensä luona. Itse vierailin Oulussa, missä asuvat vanhempani.

Joulun aikana mietiskelin sitä, kuinka ympäristö todella vaikuttaa meihin. Kun elämme Krishna-bhaktojen seurassa, henkinen elämä tuntuu luonnolliselta ja joskus tunnemme olevamme täynnä henkistä voimaa.

Viime kädessä kyse ei ole koskaan siitä, että olisimme itse jotenkin erityisiä, vaan hyvä seura tuo meistä parhaat puolet esille. Sitten, jos joskus epäonnekkuuttamme ajaudumme erilleen bhaktojen seurasta, vanha luonto ja ehdollistumat ovat harvinaisen lähellä.

Aineellinen luonto on harhaa. Ei siinä, että sitä ei olisi olemassa vaan siinä, että se tarjoaa lupauksia, jotka eivät pidä paikkansa. Vaarana on se, että kun olemme yksin, kun olemme erossa bhaktoista, saatamme erehtyä pitämään näitä harhanomaisia lupauksia todellisuutena.

Koko maailma on langennut tähän harhaan ja siksi elävät olennot juoksevat yötä päivää erilaisten harhanomaisten ilojen ja nautintojen perässä, vaikka tällä maailmalla ei ole mitään todellista tarjottavaa henkiselle sielulle. Sielu ei koskaan voi tulla tyytyväiseksi aineellisten asioiden parissa. Hän voi tulla tyytyväiseksi vain kun hän elää suhteessa Korkeimpaan Sieluun.

Radhanath Swamin ajatus tälle viikolle:

Korkein rukous on rukous tulla epäitsekkääksi instrumentiksi Jumalan käsissä. Kuten pyhä Fransiskus rukoili, ”Oi Herrani, tee minusta Sinun rauhasi väline.” Hän ei rukoillut saadakseen vaan antaakseen – ollakseen vapaa kaikesta itsekkyydestä ja täyttyäkseen epäitsekkyydellä. Hän rukoili ollakseen palvelija. Hän rukoili sen vuoksi, että hän näkisi jokaisen elävän olennon mestarinaan: ”Anna minun olla nöyrä palvelija ja kohottaa, auttaa ja huolehtia kaikista veljistäni ja siskoistani tässä maailmassa.”

Jos sinulla on paiseita kehossasi, se on merkki verisairaudesta. Väliaikaista helpotusta voit saada laittamalla hauteita niiden päälle. Mutta niin kauan kun sairaus on veressäsi, ennen pitkää sinulle tulee uusi paise ja sitten toinen ja taas toinen.

Maailmassa pidetään monia kokouksia – kongressikokouksia, Yhdistyneiden Kansakuntien kokouksia ja kokouksia ihmisystävällisyyden puolesta. Näissä kaikissa yritetään ratkaista tämän maailman ongelmia. Joskus nämä kokoukset saattavat helpottaa joitakin ongelmia. Rauha ei ole mahdollinen, koska ihmisten sydämissä elää ahneus, ylpeys, himo, kateus, viha ja harha. Tämä on merkki siitä, että sairaus on yhä olemassa. 

Kyllä, myös oireita tulee hoitaa, mutta se on vasta osa ratkaisua. Ihmiset likaavat joet, järvet ja ilman saasteillaan. On oikein hyvä, että päättäjät yrittävät säätää lakipykäliä, jotka kieltävät saastuttamisen. Tämä ei itsessään riitä, koska lopulta ihmiset jatkavat saastuttamistaan kaikesta huolimatta.

Mikä on syy siihen, että ihmiset saastuttavat maapallon ilmakehän, vesistöt ja maaperän? Syy on se lika, joka on heidän omissa sydämissään. He ovat luoneet kaikki nämä likaiset, kamalat asiat, koska heitä ajaa ahneus. 

Sen vuoksi ainoa pysyvä ratkaisu on sydämen muutos. Jos emme ole osa ratkaisua, olemme osa ongelmaa. Jos oma sydämemme ei puhdistu, kuinka voimme auttaa muita valaistumaan? Meidän tulee olla tietoisia ympärillämme olevista ulkoisista ongelmista ja yrittää ratkaista ne. Meidän tulee kuitenkin tietää, että todellinen ratkaisu on sydämen puhdistaminen, ja viimekädessä sielun yhteys Jumalaan.

Tästä syystä meidän tulisi rukoilla, että voimme toimia instrumentteina Jumalan käsissä tuodaksemme maailmaan eheyden ja henkisen rauhan. 

torstai 19. joulukuuta 2013

Krishnalle antautuminen

Mitä antautuminen tarkoittaa?

Antautumisessa ei ole kyse tappiosta. Kun yksi armeija häviää sodan toiselle, he antautuvat. Tällaisessa antautumisessa ei ole mitään suloista. Antautumisen tie, saranagati on suloisista asioista suloisin. Saranagati tarkoittaa sitä, että rakkauden ja kiitollisuuden tähden omistamme tahtomme Krishnalle, rakkauden kohteelle.

Tämä antautuminen on totuuden ikuinen ja lopullinen voitto harhasta. Silloin rakkautemme Jumalaa kohtaan valloittaa väärän minätunteemme, ahankaran. Silloin ananda, sielun pohjimmainen autuus, lopullisesti valloittaa kaiken kurjuuden, joka syntyy kateellisuudesta, ahneudesta, ylpeydestä ja harhasta.

Saranagati tarkoittaa vapautusta itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä, vapautusta syntymästä ja kuolemasta. Se merkitsee astumista täydellisen, puhtaan rakkauden maailmaan. Silloin voimme kokea Krishnan rajattoman rakkauden meitä kohtaan ja uhrata rakkautemme Hänelle.

Srimad-bhagavatamissa kerrotaan, että kun kaadamme vettä puun juurelle, puun kaikki osat tulevat ravituksi. Kun seuraamme saranagatia, Krishnalle antautumisen suloista tietä, voimme tunnistaa totuuden. Mamaivamso jiva-loke jiva-bhutah sanatanah (BG 15.7.). Krishna sanoo, että totuuden valaisemat voivat nähdä, että kaikki elävät olennot ovat Minussa, ovat Minusta ja ovat Minun.

– Radhanath Swami